Siilit vipeltävät bambukankaalla ylös ja alas kuperkeikkaa heittäen. Kangas on niin ihanan tuntuista, että miellän sen aluspaidaksi, lähimmäksi ihoa ja ajatuksiin tuli heti venepääntie. Samoista tutuista kaavoista, eli buttoned up ja bert, muokaten syntyi nämäkin vaatteet. Mietin tänä aamuna miksi teen kummallekin pojalle samoista kankaista vaatteet, miksi en tee vain toiselle yhdestä kankaasta ja toiselle toisesta. Onko taka-ajatuksena veljessuhteen ja yhteenkuuluvuuden korostaminen vai onko kankaat mielestäni niin ihania että haluan antaa kummallekin niistä jotain? Vastaus jäi epäselväksi, mutta sen tiedän ettei samasta kankaasta tehdyt vaatteet ole ollut yhtä aikaa päällä, kypärämyssyjä lukuunottamatta. Kenties kevään uusista herkuista tehdään yhdestä laadusta vain toiselle ja toisesta vain toiselle. Se jääpi nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti