lauantai 10. toukokuuta 2014
Mammaloma
Nyt kun pojille löytyy uusia reilusti kasvunvaraa sisältäviä vaatteita, voin hyvillä mielin aloittaa äitiysloman myös ompelusta. Kaikki keskeneräiset työt on tehty, tai ainakin ne mitkä piti saada tehtyä ennen vauvan syntymää. Vaatteet pitäisi vielä nimikoida, mutta jätän tämän suosiolla hamaan tulevaisuuteen, jos ehtisin edes pari päivää huilia ennen tulevia koitoksia. Pitäisi varmaan hankkia käsinkirjoitettavia sauman väliin ommeltavia nimilappuja noiden supernättien kudottujen nimilappujen sijaan. Olisi huomattavasti helpompi surauttaa nimilappu ompeleen väliin kuin ommella se käsin vaatteeseen kiinni. Kotona ollessa ei vaatteita tosin tarvitse nimikoida, mutta syksyllä alkavassa kerhossa tulee nimet löytyä vaatteista. Nimikoidaan sitten pikku hiljaa sitä mukaa, kun tarve tulee. Sama pätee myös ompeluihin. Lapsilla pitäisi olla nyt hyvin vaatteita, mutta toki ompeluhommat lähtee taas käyntiin tarpeen mukaan. Nyt pidän kuitenkin suosiolla taukoa ja keskityn vain lapsiini. Tai no, toiveissa olisi saada vielä yksi vauvanpeitto tehtyä lähitulevaisuudessa loppuun, mutta jos se jää kesken niin sitten se jää. Kyseinen työ on aloitettu 5 vuotta sitten, joten ei sillä niin hoppu ole ;)
Käpyhuppari
Ja äidin käpyjoustis tomaatin värisenä. Huppari on muokattu Saturday Chilling kaavasta (OB 5/2011, malli 6). Takaosan tein yhdestä kappaleesta jättäen keskitakasauman pois. Alunperin hupparissa kuuluisi olla vetoketju, mutta halusin sen sijaan tehdä hupparin napeilla. Nappilista helpottaa hupparin käyttöä raskausaikana ja vauvan synnyttyä ei tarvitse varoa vetoketjun satuttavan vauvan poskea. Lisäsin siis etukappaleisiin leveyttä nappilistan verran, tarkistaen että etuosien lopullinen yhteisleveys on sama kuin takakappaleen leveys. Lisäksi lisäsin huppariin hieman pituutta. Taskut on toteutettu ohjeen mukaan (näkyy paremmin omenatarhahupparissa kuin näissä kuvissa). Omenatarhahupparin taskut kiinnitin hunajakenno-ompeleella kun taas tämän käpyhupparin taskut kiinnitin joustosiksakilla.
Käpysiä trikoona
Tästä tuli aivan ihana! Tykkään paidan väreistä ja mallista todella paljon. Muokkasin imetyspaidan Linnel handmaden MIW Make it work t-paidan kaavasta käyttäen yläosassa apuna miikkareiden tissis tunikakaavaa.
Rullapäärmehelma
Keltaisen apilatrikoon ostin tehdäkseni pojille siitä jotain. En kuitenkaan osannut päättää mitä herroille tekisin. Seuravaaksi mielessä vauvalle body, kun kaupasta ei kerran tunnu löytyvän kotiintulovaatteita keltaisessa sävyssä mitä tunnun kaipaavan. Totesin kuitenkin ryhtyväni aivan turhaan bodyn tekoon, sillä eipä tästä kankaasta kovin kauan saisi nauttia sillä tavalla. Vauvalle pakataan sairaalaan mukaan beigen sävyiset vaatteet. Pyykkinarulla kangasta katsellessani, päätin tehdä siitä itselleni hihattoman imetystopin. Ja kiva onkin! Topin pohjana toimii Linnel handmaden MIW Make it work t-paitakaava ja imetysosassa suuntaa antavana apuna on käytetty miikkarien tissis tunikakaavaa. Helmaan halusin koittaa rullapäärmettä, kun uudesta koneesta sellainen löytyy. Apilapaidan rullapäärmeestä tuli ehkä himpun verran kireä. Jos käytäntö osoittaa ettei sauma kestä, muokkaan helman tavalliselle kaksoisneulakäännökselle. Toki vatsankin häviäminen auttaa asiaa. Helma ei kiristä päällä ollessa, mutta päällelaittaessa pelottaa katkeaako langat.
Korttelitrikoo on vartavasten teetetty kimppakangas, joka on vasta myöhemmin tullut myyntiin kimpan ulkopuolisillekin. Imetystunikan kaavana on käytetty miikkarien tissis tunikakaavaa. Jatkoin helmaa 12 cm ja korotin yläosaa hieman. Yläosan kanttaukset on keltaiset, mikä ei illan hämärässä tule kovin hyvin kuvassa esiin. Helmaan ompelin rullapäärmeen hieman löysemmällä tikkauksella kuin mitä apilatopissa. Tämä helma tuntuu paremmalta kuin topin helma, tosin en tiedä kuinka paljon helman malli vaikuttaa asiaan. Korttelitunika on lintutunikan kanssa samaa mallia, erona vain helman ompelutapa. Myös tämä tunikamekko on ajateltu arkikäyttöön vauvan kanssa.
Raitapaita
Tämä keltaraitatrikoo on erilaista laadultaan kuin mitä ymmärsin. On todella köykäinen ja kevyt, ehkä vähän lörppä, odottamani napakan trikoon sijaan. Tästä syystä päätin kokeilla toisenlaista imetyspaitaa omasta päästä pyöräytettynä, sillä jos menee pilalle niin sitten menee. Loppujen lopuksi kävikin niin, että mallista tuli todella miellyttävän tuntuinen päällä ja materiaali on aivan superihanan tuntuinen päällä!
Paidan pohjana käytin Linnel handmaden MIW Make it work t-paidan kaavaa ja väliosaan laitoin resoria, joka ei väritykseltään tunnu käyvän oikein mihinkään. Etuosan katkeamiskohta meni hyvin karkealla arviolla ja käytäntö näyttää myöhemmin paidan toimivuuden. Tällä hetkellä ajateltuna vaikuttaa todella hyvältä ja voisin tehdä toisenkin. Tässä mallissa ei lapsen eväät olisi koko ajan näytille tulossa. Täysin ongelmitta ei paidan toteutus kuitenkaan sujunut ilman kaavaa. Leikkasin resoripalan paidan kaavan mukaan. Asetellessani resoria alaosaan kavensin resorikappaletta pariin kertaan ennen kiinnittämistä. Ompelun jälkeen tajusin laittaneeni kappaleen ylösalaisin alkuperäiseen ajatukseen verrattuna. Onneksi mietin ennen purkamista ja totesin, että näinpäinhän kappale on todennäköisesti toimivampi. Jos olisin ommellut paidan muotoisen resorikappaleen, ei tämä todennäköisesti pysyisi ylhäällä. Etuyläosaa kiinnittäessä jouduin muokkailemaan vielä välikappaleen yläosaa matalammaksi, sillä kappale ylsi hihasaumoihin asti. Madaltamisen lisäksi päädyin pyöristämään kulmat, jottei välikappaleen sivusaumat mene kainaloon asti, mutta kuitenkin kappale pysyy sen verran korkeana ettei valu koko ajan alaspäin. En huolitellut resorin reunaa mitenkään - toivottavasti ei lähde käytössä purkautumaan tai lörpähdä.
Kasattuani paidan olin hyvin tyytyväinen siistiin jälkeen - kunnes käänsin paidan oikeinpäin sovittaakseni sitä. Imetyspaita voisi olla toimivampi ja kivempi, jos välikappale olisi paidan välissä eikä yläosan päällä! Ja eikun purkamaan. Lopulta yläosa ja välikappale asettuivat oikeinpäin ja paita pääsi sovitukseen. Olen todella tyytyväinen tähän paitaan ja odotan innolla miten tämä toimii käytännössä.
Lintutunika
Ihana retrokuosi. Tämä kesä kuljetaan vauvan kanssa tunikoissa! Äiti ja pojat samassa kuosissa ja vielä jäi vauvallekin kangasta jäljelle ;) Tosin taitaa saada loppukangas odotella ihan rauhassa kaapissa käyttööntuloa. Tunikan kaavana miikkareiden tissis-tunika. Lisäsin helmaan 12 cm pituutta ja muokkasin yläosaa hieman umpinaisemmaksi. Tästä tunikasta tulee todella hyvälle tuulelle, on niin nätti! Nyt minun on opeteltava käyttämään tunikoita arkena, eikä vain kylävaatteina.
Minttusuklaata
Kaakelitkuosi oli mukana teetettävässä kimppakangas kuosikilpailussa. Loppujen lopuksi kimppakangas projekti jätettiin kesken, mutta moni kilpailun kuoseista päätyi kankaiksi muita kautta. Tästä kuosista kilpailussa oli mukana itselleni mieluinen trikooversio, joka suureksi yllätykseksi ja iloksi pääsi tuotantoon. Kankaan tullessa myyntiin petyin kuitenkin pohjavärin ollessa harmaa valkoisen sijaan. Mielestäni kangas näytti likaiselta. Mielipiteeni vahvistui myöhemmin nähtyäni kankaan livenä. Samanaikaisesti tuli myyntiin tämä joustofroteinen minttusuklaa kaakeli. Aluksi mielestäni tämä kangas oli ällöttävää, mutta pikkuhiljaa mielipiteeni muuttui ja nyt se on aivan ihana! Tunikan kaavana on Linnel Handmaden MIW Make it work tunikakaava. Malli on todella kiva ja tunika ihanan tuntuinen päällä. En muokannut tätä tunikaa imetykseen sopivaksi, vaan saa olla käytössä nyt ennen vauvan syntymää ja sitten imetysajan ollessa ohi.
Omenatarhahuppari
Tämä kangas oli rakkautta ensi silmäyksellä! Aivan huippuihana joustiskuosi. Tein hupparin Saturday Chilling (OB5/2011, malli 6) kaavalla. Leikkasin osat jo syksyllä, mutta toteutukseen pääsi vasta nyt keväällä väsymyksen vuoksi. Huppari on tehty muuten täysin kaavan mukaan, mutta lisäsin viime hetkellä vetoketjun yläpäähän omana viritelmänä leukasuojuksen, sillä vetoketju oli millin liian pitkä. Vetoketju ei tullut kankaan yli, mutta niin lähelle reunaa, että olisi todennäköisesti käytössä ruvennut häiritsemään. Jää nähtäväksi kuinka toimivan leukasuojuksen sain tehtyä.
torstai 8. toukokuuta 2014
Veljessetit
Ja näin meidän veljekset pukeutuvat kesällä pihaleikkeihin. Miten tähän on ajauduttu, että veljekset on samanlaisissa vaatteissa ja vielä ajatuksena pitää niitä samaan aikaan päällä? Noh, joka tapauksessa setit on herttaiset ja pojat iloisia autokankaasta. Vihdoinkin äiti ymmärsi ostaa autokangasta!
Kuopuksen t-paita on tehty Robots kaavalla (OB 3/2012, malli 9, 92 cm) muokattuna pyöreälle pääntielle v-aukosta. Caprien pohjana on City Mouse (OB 4/2011, malli 7, 80 cm). Sovitettaessa kuopus ei ymmärtänyt ollenkaan käsitettä caprit, vaan yritti saada lahkeet vedettyä alas asti. Housut on sen verran reilut, että melkein onnistuikin. Sen verran vajaaksi tosin lahje jäi, että housut oli saatava pois jalasta. Mutta eiköhän hänkin ymmärrä caprien käsitteen ja mukavuuden kelien lämmetessä. Toistaiseksi vielä t-paidatkin aiheuttavat saman reaktion. Hihoja koitetaan kovasti nykiä alaspäin, mutta tässä hommassa luovuttaa pian ja antaa paidan olla päällä. Kivat kuvat paidassa auttaa kummasti hyväksymään t-paidan pitkähihaisen bodyn jälkeen.
Esikoisen t-paidan kaavana on Tooth Troll (OB 3/2012, malli 24, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla ja myöskin muokattuna pyöreälle pääntielle v-aukosta. Caprit on tehty High Jumpien pohjalta (OB 4/2011, malli 23, 110 cm).
Kesäistä raikkautta
Iloisia ihania värejä, oranssi, turkoosi, lime, mustikka ja vihreä! Oranssi raitacollege oli "pakko saada" -kangas ja siihen näin heti silmissäni turkoosin joustofroteen alaosana, joten ei auttanut muu kuin toteuttaa ajatukset. Paidan kaavana on Be Careful Out There (OB 4/2012, malli 23, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla ja pidennetyillä hihoilla muokattuna hupparista peruspaidaksi. Paita olisi vielä raikkaampi valkoisilla resoreilla, mutta oranssi paljon käytännöllisempi väri - ainakin lapsen vaatteessa.
Kuvien housut on esikoiselle ja kaavana lempparini High Jump (OB 4/2011, 110 cm). Sekä turkoosi, mustikka että lime joustofroteita. Tuo mustikkaraita on aivan huippuihana ja siitä voisin tehdä vaikka mitä - jos vaan olisi enemmän aikaa ja kangasta ;)
Vihreä raitapaita on bambujoustofroteeta. Kangas on ostettu jo ennen esikoisen syntymää ajatuksena kestovaipat. Liilasävyinen samainen kangas ommeltiin kestovaipoiksi, mutta tätä ei. Ja onneksi ei tehty, sillä kestovaipat ei meillä toimineet. Bambujoustofrotee on ihanan köykästä ja varmasti todella miellyttävä kesäpaitana. Olen miettinyt kankaalle erinäisiä käyttötarkoituksia, mutta loppujen lopuksi siitä syntyi kuopukselle paita oranssin raitapaidan innoittamana. Kaavana Pikku Lapanen (OB 4/2012, malli 6, 86 cm) muokattuna hupparista peruspaidaksi. Tällä kaavalla oli tarkoitus tehdä kuopukselle kilpparihuppari, mutta siitä tulikin raitakuosinen peruspaita. Tämäkään vihreä ei pääse oikeuksiinsa kuvassa, mutta voin kertoa että on todella herkullisen värinen =)
Trikoopaitaa kolmessa eri mallissa
Esikoiselle isompaa paitaa kolmessa eri mallissa. Raglanhihaisten pilvipaidan ja junapaidan kaavana on Brave Firemen (OB 3/2013, malli 9, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla eli noin 110 cm kokoiset. Tämä malli on aika leveä ja paidat melkoisen reilut vielä, mutta kyllä ne käyttöön tulee jossain vaiheessa - tai sitten pidetään väljyydestä huolimatta jo nyt.
Tiikeri- ja apinapaitojen kaavana on Tooth Troll (OB 3/2012, malli 24, 104 cm) muokattuna pyöreälle pääntielle v-aukon sijaan. Myös nämä on tehty reiluilla saumanvaroilla, jotta olisivat kokoa isompia edellisten jäädessä pieneksi. Tiikerikankaassa on myös seepran kuva, jonka lapsi olisi halunnut vaatteeseensa. Kuva on niin leveä, etten olisi saanut sitä mahtumaan kokonaisena. Onneksi tiikerin kuva oli kapeampi ja kompromissina tehtiin tiikeripaita jättäen seepra kaappiin odottamaan pojan kasvua. Myös linnun hihaan mahduttaminen oli hyvin pienestä kiinni ettei olisi onnistunut. Pitkähihainen apinapaita on ollut yksi lemppareista. Paidasta jäi hihat lyhyeksi, joten se siirrettiin odottamaan pikkuveljen kasvua ja lopusta apinakankaasta saatiin vielä esikoiselle t-paita lohdutukseksi.
Pitkähihaisten paitojen kaavana on On The Road (OB 1/2013, malli 10, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla ja 5 cm pituutta jatketuilla hihoilla.
Veljespaidat
Kummasti sitä vaan haluaa tehdä kummallekin samantyylisiä vaatteita, vaikka olenkin sanonut etten pue lapsia samanlaisiin vaatteisiin. Eroavaisuutta tuomaan toiselle on tarkoituksella t-paita ja toiselle pitkähihainen, etteivät olisi samaan aikaan käytössä. Lintukankaasta kuopus sai pitkähihaisen paidan ja esikoinen t-paidan. Pitkähihaisen paidan kaavana Buttoned Up (OB 1/2012, malli 20, 92 cm) ilman nappilistaa. T-paidan kaavana Tooth Troll (OB 3 /2012, malli 24, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla ja pyöreälle pääntielle muokattuna v-aukon sijaan. Molemmissa paidoissa myös takaosat lintukuosista. Nämä paidat sopii mielettömän hyvin yhteen ruskeiden velourhousujen kanssa, jotka esikoisella siis koko ruskeina ja kuopuksella keltaisilla resoreilla.
Pesukarhukuosiin ihastuin heti, mutten meinannut raaskia ostaa sitä. En kuitenkaan saanut kangasta mielestäni, vaan sitä oli saatava. Kävi mielettömän hyvä tuuri, että sain kangasta vielä siinä vaiheessa puolivahingossa keskusteluja seuraamalla, sillä suosittu kangas oli loppunut jo nettimyymälöistä. Ottobren myymälässä tätä kangasta kuitenkin vielä oli ja sain sähköpostitse sitä ostettua. Tarkoituksena oli tehdä kummallekin sekä etu- että takaosat pesukarhukuosista, mutta ei kuopuksen paitaan ihan riittänytkään ympäri asti pesukarhua vaan tyydyin siniseen takaosaan käpyhihoilla höystettynä. Esikoisen paidan takaosa on samaa kuin etuosa. T-paidan kaavana on Robots (OB 3/2012, malli 9, 92 cm) muokattuna pyöreälle pääntielle v-aukon sijaan. Pitkähihaisen kaavana on On The Road (OB 1/2013, malli 10, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla. Lisäksi hihoihin on lisätty pituutta 5 cm, joten koko 110 cm paikkeilla.
Käpykankaiden jämiä
Vaikka kuopuksen vaatekaappi pursuaa esikoisen vanhoista vaatteista, oli ihan pakko tehdä pikkuisellekin käpyhousut jämäpaloista, kuten myös ruskeat velourhousut valikoimaa piristämään. Tämä ruskeavelour on ihanan pehmeää ja todella miellyttävän oloista. Tarkoituksena oli tehdä käpyhousuista väritykseltä sellaiset, että punaisen (tomaatti) etuosan takana olisi ruskea (suklaa) takaosa ja ruskean etuosan takana olisi punainen takaosa. Ommellessa totesin leikkausvaiheessa käyneen jonkin ajatuskatkoksen, sillä toinen lahje on punainen ja toinen ruskea sekasikiön sijaan. Hienot ne on silti! Kaavana housuissa City Mouse (OB 4/2011, malli 7, 80 cm) reiluilla saumanvaroilla ja pituuteen lisättynä 6 cm, jolloin koko noin 86-92 cm. Mietin kyllä olisiko ollut järkevämpää viitsiä piirtää uudet isommat kaavat, mutta onneksi tuli hyvät. Kuopus on kasvanut sen kokoiseksi, että sain siirtää ensimmäisiä esikoiselle tekemiäni vaatteita kuopuksen vaatekaappiin. Kyllä tuntuu yhtä hienolta laittaa niitä seuraavankin käyttäjän päälle kuin mitä ensimmäisen käyttäjän kanssa. Hyvänä esimerkkinä öttiäispaita, josta kuopus tykkää niin paljon ettei sitä saisi ottaa päältä pois!
Esikoisen nähdessä tomaatin värisen käpykankaan ilmoitti hän haluavansa siitä jotain. Oli hyvin pettynyt kun sanoin kankaan olevan minulle itselleni. Ei paljon lohduttanut tieto, että hänelle tehdään ruskeasta käpykankaasta haalari ja oranssista käpykankaasta housut. Punaista käpyä jäi kuitenkin sen verran jäljelle, että sain esikoiselle hihat paitaan. Etu- ja takaosaan käytin viimeiset ruskeat velourit. Saas nähdä miten joustis ja velour toimii käytännössä yhteen. Kaavana Be Careful Out There (OB 4/2012, malli 23, 104 cm) reiluilla saumanvaroilla ja pidennetyillä hihoilla. Koko todennäköisesti siis 110 cm luokkaa.
Kaapissa on vielä jonkin verran jäljellä porkkanan väristä käpyjoustofroteeta. Olin ajatellut tekeväni vauvalle kokohaalarin yhdistelemällä kaikkia kolmea eriväristä käpyjoustista, mutta totesin ettei minulla ole aikaa eikä jaksamista piirtää ja leikata kaavoja pikkuiseen haalariin, jota käytetään hyvin pieni hetki - varsinkin kun oikeasti ei ole tarvetta sellaiselle. Tekemällä isommille vaatteita saa niistä nauttia kauemman aikaa sekä yhden että useamman käyttäjän päällä.
Kilpparihuppari
Kilppari joustofrotee kuuluu ensimmäisiin ostamiini kankaisiin. Edelleenkin mielestäni aivan superihana kuosi, todella nätit värit ja kilpparit suloisia. Kuvassa värit eivät tosin pääse oikeuksiinsa. Kangas on ollut kaapissa kauan ennen kuin uskalsin sitä leikellä. Toisin sanoen tämä on ensimmäinen vaate minkä tästä kuosista tein. Ajatuksissa oli tehdä myös kuopukselle huppari samasta kankaasta, mutta totesin ettei jäbä kyllä ihan oikeasti tarvitse enempää vaatteita, joten siirsin kankaanlopun takaisin kaappiin odottamaan. Tämä huppari on siis esikoiselle, kaavana Be Careful Out There (OB 4/2012, malli 23, 104 cm). Mallissa on oikeasti puolipitkä vetoketju, jonka muokkasin kokopitkäksi. Muutoin huppari on tehty kaavan mukaan.
Haalarit
Lapset kasvaa ja vaatteet jää pieniksi - koitti aika uusien haalareiden. Omppuvelour on marinoitunut kaapissa hyvän aikaa ennen kuin uskalsin leikellä sitä haalariksi. Omppuhousut on leikelty vasta haalaripalojen jälkeen. Muistaakseni ihan ensimmäiset ajatukset tästä kankaasta oli haalarihousut kuopukselle ja haalarimekko kummitytölle. Kankaan myyntiintulo venyi kuitenkin venymistään ja kummitytön 1-v synttärit ehti olla ja mennä ennen kuin kangas tuli myyntiin. Samaisen tytön 2-v synttäreillekään en kyseistä mekkoa tehnyt, kun itsellä ei ollut kaavaa siihen ja ajatus haalarista oli jo kiteytynyt. Kankaasta olisi mahdollisesti riittänyt myös mekkoon, mutta tulipa nyt tehtyä omppu velourhaalari ja parit omppuhousut <3
Haalareiden kaavana on Jumpsuit (OB 4/2012, malli 17) kuopuksen omppuhaalari koossa 98 cm ja esikoisen käpy joustishaalari koossa 110 cm. Käpyjoustishaalarin vetoketjun muokkasin haalarin keskellä kulkevaksi lahkeen sijaan. Tämä oli erittäin hyvä ratkaisu, sillä pitkien umpivetoketjujen löytäminen on haastavaa. Tuurilla löysin Eurokankaasta juuri oikeanmittaisen vetoketjun oikeassa värissä käpyhaalariin, mutta omppuhaalariin ei löytynyt valmiina edes suunnilleen oikeanpituista vetoketjua missään värissä. Jouduin sitten metsästämään metrivetoketjua tyytyen valkoiseen väriin ja askartelemaan vetoketjun itse. Tai no, laitoin mieheni ja äitinikin töihin kyseisen vetoketjun kanssa ennen kuin saatiin siitä haalariin kiinnitettävä versio. Ajatustasolla oli paljon näppärämmän tuntuinen juttu kuin käytännössä. Myös vetoketjun kiinnitys vielä melkoisen haastavaa itselle, kun pääasiassa olen ommellut perusvaatteita missä ei vetoketjuja ole. Harjoituksen myötä sekin helpottuu, mutta tällä hetkellä ei turhan tarkkaan saa syynätä vetoketjun ommelta - pääasia että vetoketju toimii ja päällisin puolin näyttää siistiltä. Voisin verrata tätä kanttauksien ompeluun. Ensimmäisissä paidoissani ei kanttaukset ole yhtään niin siistejä kuin mitä nykyään.
Metrivetoketjun osto netistä ei mennyt ihan nappiin kohdallani, kenties kiitos raskaushormonien? Löysin pari eri nettikauppavaihtoehtoa, joista valita. Päätettyäni mistä vetoketjua tilaan, tein tilaukseni ja jäin tyytyväisenä odottamaan pakettia. Pelkän vetoketjun tilaaminen olisi tullut erittäin tyyriiksi postikulujen takia, joten pitihän siihen vähän kangastakin tilata. Saatuani saapumisilmoituksen jäin miettimään tilasinko vetoketjua vai en. No, enhän minä sitä vetoketjua ollut tilannut vaan kaikkea muuta unohtaen koko vetoketjun! Piti sitten tehdä uusi tilaus, uusien postikulujen ja lisätuotteiden kera, kun eihän sitä vetoketjusta makseta postikuluja melkein 8€. Tuli sitten ostettua vetoketjua ja vähän muutakin :D
Kummatkin haalarit on hyvin reiluja tarkoituksella, jotta niistä olisi iloa pidemmäksi aikaa. Tämä käpyjoustis on väriltään suklaa. Haalareiden huppujen vuoritrikoot menee samoilla kankailla kuin lapsosten kypärämyssyt. Sattumalta osui vielä niin, ettei kuosit mene ristiin. Vaikka eipä näitä haalareita ja kypärämyssyjä varmaan kovin usein yhdessä käytetä, mutta osuipa vaan silmiin tämä hauska yhteensattuma. Kummastakin norsukankaasta, siis noista huppujen sisätrikoista, oli tarkoitus tehdä t-paitoja, mutten kelpuuttanut niiden laatua kyseiseen tarkoitukseen. Toimii paljon paremmin tällaisissa tarkoituksissa ja kankaiden loput meni tiskiräteiksi.
Kääntöpipo
Viime kesänä tein itselleni ja lapsille tähtipipot, joita äitini ihasteli. Punaisesta tähtikankaasta tein viime kesänä esikoiselle shortsiyökkärin. Kangasta jäi jäljelle pipon verran ja sopivasti punainen on äitini lempiväri. Mummukin sai siis oman tähtipipon. Meidän pipot on tehty ohuiksi kesäpipoiksi, mutta äitini halusi tuplatrikoona pipon. Päätin tehdä piposta elämäni ensimmäisen kääntöpipon piilottaen jokaisen ompeleen. Oli paaaaljon helpompaa kuin kuvittelin, joten mahdollisesti tehdään joskus uudestaankin, tarpeen tullen.
Tiskirättejä
Äitiyslomani alkaessa lapset jäivät kanssani kotiin, eivätkä todennäköisesti enää palaa samaan päiväkotiin. Halusin kiittää päiväkodin tätejä jollakin käytännöllisellä omatekoisella, mikä ei jää nurkkiin lojumaan. Tiski- /siivousrättejä varten oli leikattava aikastas monta kangasta vaatteiksi, jotta näin mistä kankaista jää rättipaloja ja mistä ei. Tämä toi kivasti potkua ompeluksilleni, kun rättien oli oltava valmiita poikien viimeisenä hoitopäivänä, mikä tietenkin tarkoitti armotonta lattialla könyämistä kankaiden ja kaavojen kanssa sekä ompelua viimeisenä iltana puolipaniikissa. Asian toisena puolena pojille, tai lähinnä esikoiselle, on valmistunut paljon uusia vaatteita naftien tilalle. Masuasukki on puolestaan pitänyt huolen siitä, että vaatteet on tehty valmiiksi asti nopealla aikataululla. Vauvan synnyttyä kun ei todennäköisesti hetkeen ole mahdollisuutta tehdä mitään.
Jokaisessa rätissä on toinen puoli joustofroteeta ja toinen puoli trikoota. Tuttuun tapaan homma karkasi käsistä ja rättejä tuli tehtyä muutama ylimääräinenkin ;) Saadaanpa itsekin käyttöön ja mahdollisesti lahjoitan muutaman eteenpäin. Kummankin ryhmän päiväkodin tädeille pakkasin lahjakasseihin kahdet rätit hoito-ohjeiden kera. Miltei jokainen rätti on erilainen toisiinsa nähden, vain pari-kolme on samanlaista, kun kaikista ei saanut tehtyä erilaisia yhdistelmiä. Päiväkodin tädeille lähti kaikille erilaiset rätit. Tämä oli erittäin hyvä keino päästä eroon epämääräisistä kangaspaloista, mistä ei olisi saanut tehtyä oikein mitään, mutta kuitenkin liian isoja vain pois heitettäviksi.
Käpypöksyt ja taskuhousut
Käpykangas on uusin ihastukseni. Kangas on ollut mielestäni ok pidemmän aikaa, kunnes se yhtäkkiä muuttui pakko saada kankaaksi, jolloin sitä tulikin sitten useammassa värissä. Ensin hankin tämän porkkanan värisen joustofroteen ja vihreän trikoo käpykankaan. Sen jälkeen oli pakko saada vielä joustofroteeta punaisena ja ruskeana. Kyseinen kuosi on ainut, mitä minulta löytyy eri väreissä. Käpyhousut on tehty tutulla turvallisella High Jump kaavalla (OB 4/2011, malli 23, 110 cm).
Liilat taskuhousut on joustocollegea. Kaavana uusi kokeilu Chillax (OB 1/2013, malli 26, 104 cm). Malli on vähän pussihousumallinen, mutta käytössä osoittautunut todella kivaksi hoikankin lapsen päällä. Ja kun housuista löytyy taskut, niin silloinhan ne on aivan huippuhousut! Aion kyllä siltikin pysytellä taskuttomissa housuissa niin kauan kuin onnistaa, sillä taskullisten housujen teko on huomattavasti hitaampaa kuin taskuttomien housujen. High jump housuihin kuuluisi taskut, mutta olen jättänyt ne suosiolla pois, vaikka kivat olisivatkin (katso oranssi-ruskeat high jump housut). Pidetään taskut erikois herkkuna =)
Omppupöksyjä
Esikoiselle turkoosein resorein omppupöksyt ja kuopukselle pinkein resorein. Yksiväriset ruskeat myös esikoiselle. Kummatkin kankaat velouria. Isommat housut tehty High Jump kaavalla koossa 110 cm (OB 4/2011, malli 23). Pienemmät puolestaan on suurennettu 80 cm kokoisesta City Mouse kaavasta noin 86-92 kokoiseksi (OB 4/2011, malli 7). Kummankin housuissa reilusti kasvunvaraa tarkoituksella, ettei heti jää pieneksi. Omppuhousuista tuli esikoiselle niin mieluisat, ettei niitä saisi pestäkään välissä. Ihanaa, että lapsi tykkää äidin ompeleista!
Uusi saumuri
Alkusyksyn ompeluiden jälkeen on koko talvi ollut hyvin hiljaista ompeluiden suhteen. Pimeys, kurakelit ja masuasukki eivät antaneet voimia ompeluille. Helmikuun talvilomareissu meni mönkään sairasteluiden vuoksi, mutta kotiinjäänti antoi vihdoinkin minulle mahdollisuuden ommella. Leikkasin hurjan määrän kankaita vaatteiksi, joista ainoastaan kypärämyssyt valmistuivat kyseisellä viikolla. Joitain saumoja sain ommeltua erinäisistä vaatteista, mutta jälleen kerran Happy lock rupesi temppuilemaan sen kerran kun oli mahdollisuus ommella! Marssin sitten Hyvinkään ompelukonekeskukseen keskustelemaan koneen huollosta ja palasin kotiin uuden Bernina 700D:n kanssa. Isäntä veti pari kertaa henkeä summan kuultuaan, mutta itseä kirpaisi ihmeellisen vähän tämä hankinta - tulipa käytettyä loput veronpalautusrahat viisaasti. Konetta en tosin päässyt testaamaan vielä pitkään aikaan flunssan iskiessä minuunkin ja samaan syssyyn oli muuttokin, joka oli pakko hoitaa flunssasta huolimatta. Seuraavaksi menikin sitten aikaa ennen kuin uudesta kodista järjestyi ompelupaikka.
Noin kuukausi koneen oston jälkeen pääsin ompelemaan ensimmäisen kerran uudella koneella ja voi että on ihanaa kun on toimiva kone! Tosin, koneesta kuului vähän erikoinen ääni, joten käytin sen vielä varmuuden vuoksi ompelukonekeskuksessa, jossa kone öljyttiin. Kuukausi tämän jälkeen kone on ruvennut tiputtamaan öljyä pohjasta. Päätin ommella ompelukseni valmiiksi ja vasta sen jälkeen ottaa yhteyttä taas kyselläkseni onko tämä normaalia vai ei. Muutama vaate on vielä hieman kesken, mutta kevään aikana olen saanut ihanasti toteuttaa itseäni ompeluiden merkeissä ja kangasvarastot on pienentynyt kiitettävästi. Muutama uusi kangas on tosin ollut ihan pakko ostaa, mutta nekin on ommeltu ja jäljellä olevat kankaat mahtuu kaappiin odottamaan lasten kasvua ja tulevia tarpeita. Vaatteita on valmistunut ripotellen sarjatyönä tehden, mutta blogiin ei ole yksikään päässyt välissä, vaan tehdään sekin nyt kuta kuinkin kerta rytinällä.
Noin kuukausi koneen oston jälkeen pääsin ompelemaan ensimmäisen kerran uudella koneella ja voi että on ihanaa kun on toimiva kone! Tosin, koneesta kuului vähän erikoinen ääni, joten käytin sen vielä varmuuden vuoksi ompelukonekeskuksessa, jossa kone öljyttiin. Kuukausi tämän jälkeen kone on ruvennut tiputtamaan öljyä pohjasta. Päätin ommella ompelukseni valmiiksi ja vasta sen jälkeen ottaa yhteyttä taas kyselläkseni onko tämä normaalia vai ei. Muutama vaate on vielä hieman kesken, mutta kevään aikana olen saanut ihanasti toteuttaa itseäni ompeluiden merkeissä ja kangasvarastot on pienentynyt kiitettävästi. Muutama uusi kangas on tosin ollut ihan pakko ostaa, mutta nekin on ommeltu ja jäljellä olevat kankaat mahtuu kaappiin odottamaan lasten kasvua ja tulevia tarpeita. Vaatteita on valmistunut ripotellen sarjatyönä tehden, mutta blogiin ei ole yksikään päässyt välissä, vaan tehdään sekin nyt kuta kuinkin kerta rytinällä.
Kypärämyssyt
Veljeksille uudet hieman isommat kypärämyssyt. Nämä on tehty samalla netistä löytyvällä lohikäärmelakin kaavalla kuin aiemmat pallokypärämyssyt, mutta pidennettyinä versioina. Aivan loistava malli meidän lapsille! Kaupasta en ole vielä löytänyt niin hyvin istuvaa mallia ohuista kypärämyssyistä kuin mitä tämä malli on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)