Esikoisenkin haalari vihdoin valmis! Haalari on roikkunut kauan aikaa puolivalmiina, odottaen etukanttausten ja vetoketjun ompelua. Jostain syystä homma on tuntunut kovin vastentahtoiselta, kunnes lopulta pakotin itseni ompelemaan kanttauksen paikoilleen ja vetoketjun heti perään. Puolittaisella hälläväliä-asenteella kanttauksesta tuli siisti ja vetoketjun kiinnitys sujui ongelmitta, lopputuloksesta tuli varsin onnistunut. Malttamattomana odotin, että esikoinen saa heti aamusta kokeilla uutta haalariaan. Innosta puhkuen sain pojan houkuteltua kokeilemaan haalaria, todetakseni sen olevan lahkeista LIIAN LYHYT! Sen siitä saa kun roikottaa keskeneräisiä töitä liin kauan.. Pohdin eriväristen ja erilaisten jatkokappaleiden laittoa versus pidemmät resorit. Meinasin ensin laittaa pidemmät resorit, kun vihreä etukappale on jo muutenkin kahdesta kappaleesta tehty - ja sekin kantapään kautta (viisto-ommel ei mennytkään ihan kuin ajattelin, joten taiteilin väliin kappaleen saadakseni reunat kohtaamaan toisensa mutkitta). Loppujen lopuksi haalariin tuli kuitenkin turkoosit collegejatkopalat, oli liian räikeät eli ei. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että oli pakko suoraan pidentää lahkeita, sillä todennäköisesti en olisi myöhemmin viitsinyt niitä pidentää haalarin oltua jo jonkin aikaa käytössä. Haalari sai siis samantien pidennetyn käyttöiän. Opinpa poikien haalareista myös sen, että kummallekin saa seuraaviin haalareihin tehdä pidemmät lahkeet kuin mitä kaavoissa, sillä kuopuksenkin haalari on muuten vielä hyvä, mutta lahkeet alkavat olla lyhyet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti